Pellin leirikeskus
Helsingin NMKY:n omistama Pellin leirikeskus sopii kiinteistöjen ja ympäristön puolesta mainiosti monentyyppisten leirien pitopaikaksi.
Alueella on päärakennus, josta löytyy majoitustilaa noin 60:lle 4 hengen huoneissa.
Päärakennuksessa on lisäksi ruokasali, oleskelutiloja ja katettu terassi. Leirialueella on isoja nurmikenttiä mm. telttailua varten sekä kota ja lato, joita voidaan käyttää ohjelman toteuttamiseen eritysesti sadesäällä.
Leirikeskuksen sauna ja uimapaikka sijaitsevat Lohjanjärven rannalla. Leirien käytössä on kaksi saarta, Pellinsaari ja osa Kotkansaarta. Alueella on yläköysirata Seikkailukäyttöön.
Yhteyshenkilö
Jyrki Eräkorpi, sosiaalisen vahvistamisen toiminnanjohtaja, Puh. 09 173 44 235 tai 050 592 8450
Pellin ruotsalaisperäinen nimi tarkoittaa ’ torppaa, asutusta,’ Mutta Ruotsin itäosassa sana jo varhaiskeskiajalla sai nimistösanaston Ilmari Kosonen, artikkelin kirjoittaja on konsultti ja metsänhoitaja Jyväskylästä
Pellin leirikeskuksen nimi on alun perin ruotsin kieltä ja nimi tarkoittaa
ruotsinkielisenä asutussanana yksinkertaisesti ’torppaa, asutusta’.
Perimmältään sanan takana on ruotsin sana bo eli ’asua, asuinpaikka’.
Vanhin muoto muinaisskandinavian kielessä siitä on ból tarkoittaen sekin
’asutusta’. Mutta niin, että sana oli Tanskassa tuhat vuotta sitten myös
verotusterminä. Ja oli myös Suomessa Ruotsin vallattua Suomen.
Vastasi tavallaan myöhempää käsitettä manttaali. Oli koko-ból-tiloja ja
osia siitä. Sana ból on sitten skandinaavissa sanastoissa saanut useita
muotoja. Ruotsissa yleisiä ovat bol, bole läntisen Ruotsin paikannimissä.
päätteenä muodon böle Smoolannissa, Öölannin saarella ja Norrlannissa.
Islannissa tuo sana on bæl (pääl, pel) ja Norjassa muodossa bel.
Sitä perua on Vimpelin nimessä tuo pääte -pel etuosan Vin- jälkeen (’niitty’)
ja Vimpelin nimi onkin suomeksi ’Niittyasutus’. Kun Suomeen tulleet
ruotsalaisasukkaat olivat Ruotsin itä- ja pohjoisosasta, he toivat nuo sanat
böle ja bel tännekin. Niinpä ruotsalaisrannikkoseudulla on lukuisia
paikannimi Böle ja nimien päätteenä tuo –böle.
Lohja järven ja paikkakunnan nimille selitys löytyy Ruotsin kirjallisuudesta
jo vuodelta 1882. Sana loh vanhana germaaninsanana tarkoittaa ’luhtaniittyjä’.
Lohjanharjun ja sitten koko Lohjanjärven nimen perusteena on Karjalohjan
puolella Puujärven rannan Luhjun lammet ja Luhjunoja alavana kosteikkona
Makkarjoen kulmakunnalle saakka. Juuri tuollaiset luhta-alueet olivat
varhaiselle karjataloudelle tärkeitä luhtaniittyjä, joilta korjattiin karkea rehu
karjan pitämiseksi hengissä yli talven – talvellahan kevätpoikivia lehmiä ei
lypsetty ollenkaan.
Lohja järven ja paikkakunnan nimille selitys löytyy Ruotsin kirjallisuudesta
jo vuodelta 1882. Sana loh vanhana germaaninsanana tarkoittaa ’luhtaniittyjä’.
Lohjanharjun ja sitten koko Lohjanjärven nimen perusteena on Karjalohjan
puolella Puujärven rannan Luhjun lammet ja Luhjunoja alavana kosteikkona
Makkarjoen kulmakunnalle saakka. Juuri tuollaiset luhta-alueet olivat
varhaiselle karjataloudelle tärkeitä luhtaniittyjä, joilta korjattiin karkea rehu
karjan pitämiseksi hengissä yli talven – talvellahan kevätpoikivia lehmiä ei
lypsetty ollenkaan.
Ilmari Kosonen, artikkelin kirjoittaja on konsultti ja metsänhoitaja Jyväskylästä